Monet ovat varmaan eri mieltä tästä, mutta minulle asia on näin.

Talvella on usein niin kylmä, että astmaatikon keuhkot eivät tykkää vähääkään rasittavammasta menosta. Näin on ainakin ollut muutamat viime vuodet. Tosin nyt olen muutenkin voinut paremmin, joten jospa sitä nyt kestäisi pakkasta edes -10 asteeseen asti. Tosin jos talvi on sellainen kuin pari edellistä, tuota kylmempää on aika useasti. Onneksi ainakin vielä näyttää talvi odotuttavan itseään.

Lämmin sää taas vie minulta energiat ihan tosissaan, niinpä pari viime kesää onkin ollut melko tuskaisia. Lenkille ei voi kuvitellakaan lähtevänsä muulloin kuin aikaisin aamusta, ja silloinkin tuntuu liian kuumalta. Tämä vaikuttaa myös keväällä, kun koko ajajn mennään lämpimämpään, ei ehdi sopeutua.

Syksy taas tuntuu ihanalta, kun kuumuus ei ahdista, aurinko ei paistaessaankaan tunnu paahtavalta, ja ilma tuntuu raikkaalta jopa näin kaupungissa. Lämpötilojen vaihtelu saattaa aiheuttaa pukeutumisongelmia, mutta minä olen yleisesti osannut pukeutua oikin. Erityisesti keväällä näkyy ihmisiä juoksemassa ihan liian paksuissa vaatteissa. Syksyllä vähän vähäisemmässä määrin esiintyy tätä.

Tänään oli ihan täydellinen aamu juoksemiseen täällä Helsingissä. Lämpöä noin 10 astetta, sininen taivas ja aurinko paistoi vielä silloin. Aurinkolaseja en tietenkään tullut ottaneeksi mukaan, kun ikkunasta katsoen ei näyttänyt niin kirkkaalta. Tuulta ei ollut ollenkaan, ja Töölönlahti oli aivan peilityyni. Lahden ympärillä alkaa ruska taittua kohti loppuaan, mutta vielä on kaunista. Stressi poistuu ihan itsestään, kun vähän rasittaa itseään hienossa ympäristössä.