Kun olin pieni, vanhempani lukivat minulle paljon, ihan jo vauvasta lähtien. Ensin kuvakirjoja ja satukirjoja, ja keskittymiskyvyn kasvaessa ihan pitkiäkin kirjoja. Niinpä minulla ei ollut mitään kynnystä aloittaa lukemaan kirjoja, ja parhaimmillani kesälomilla luin useita kirjoja viikossa. Nykyään on tahti hiljentynyt, kun on kaikkea muutakin elämässä, mutta aina minulla on jokin kirja kesken. Joskus useampikin...

Pidän kirjoista laidasta laitaan, aina runomuotoisista kansalliseepoksista viihderomaanien kautta sarjakuvaan. Fantasia näyttää olevan yliedustettua. Olen aika valikoiva, eli jos pidän jostain kirjasta, en heti säntää kirjastoon lainaamaan kasaa saman genren kirjoja. Ennemminkin minulla on luottokirjailijoita, joilta olen lukenut (lähes) kaiken.

Yhden luottokirjailijani kirja on kuvassakin, nimittäin Jostein Gaarderin Castle in the Pyrenees. Lähes kaikki kirjat olen häneltä lukenut, ja erityisesti myöhemmistä kirjoista (Maya ja siitä eteenpäin) pidän paljon. Tämä nimenomainen kirja oli taas sellainen, että sitä oli vaikea laskea käsistä. Kirjan nimi tulee muuten tästä maalauksesta.

Luen paljon englanniksi, koska kirjoja on enemmän, ja jos ne ostaa kuten haluan tehdä kirjoille, josta pidän, koska luen niitä aina uudelleen, ne ovat yleensä halvempia. Englanti on minulla sen verran vahva (kehittynyt lähinnä juuri lukemalla), että on oikeastaan sama luenko Suomeksi vai englanniksi. Lisäksi, jos kirja on alunperin kirjoitettu englanniksia, välissä ei ole käännöstä, ja kirjailijan tyyli tulee parhaiten esille. Suomen kielessä on kuitenkin vähemmän sanoja, ja usein englanniksi on monta sanaa, joilla on vivahde-ero, ja jotka kääntyvät samoin suomeksi. Näin käännöstä lukiessa jotain jää saamatta. Esimerkiksi Moby Dickin kieli on tyylillisesti niin rikasta ja vaihtelevaa, että se varmaan menettää paljonkin käännettäessä. Tietysti samasta syystä luen suomalaiset kirjat suomeksi ja ruotsalaiset (tai suomenruotsalaiset) kirjat ruotsiksi (ruotsiksi en ole lukenut vielä niin paljon, että erottaisin tyyli, taio vivahde-erot kielessä, mutta ehkä siihenkin päästään). Tavoitteena on myös pystyä lukemaan ranskaksi. Lukiosta kirjoitin lyhyen ranskan, mutta sen jälkeen on paljon valitettavasti unohtunut.

Tuo Sonyn reader löytyi viime jouluna paketista, ja se on ollut ahkerassa käytössä. E-ink teknologia tosiaan toimii kuin oikea kirja, eivätkä silmät rasitu. Erityisesti englanniksi kirjoja löytyy netistä ilmaiseksi vaikka millä mitalla, ja kun tuohon voi ladata kirjoja useissa eri formaateissa, ongelmia ei ole. Meillä on myös tenttiaineisto usein pdf-muodossa, ja tulostamisen sijaan olen ladannut ne tuonne. Viime aikoina tällä on tullut luettua Mikhail Bulkakovskin The Master and Margarita (suomalalisille tutummin Saatana saapuu Moskovaan) ja nyt olen loppupäässä Odysseiaa.

T. H. Whiten The Once and Future King on myös kesken, olen lähestymässä ensimmäisen osan (The Sword in the Stone) loppua. Vähän ihmettelen, etten ole tätä aiemmin lukenut, kun Arthur-tarinat ovat kiinnostaneet teini-ikäisestä asti. No, tuleepahan tämä asia korjattua nyt.