Ilon sirpaleita

Tämän huivin värit on melko pääsiäiseen viittaavat, mutta joulupakettiin tämä huivi silti menee. Lanka on siis Novitan nalle kukkaketo päivänkakkaraa. Keltainen ei ole yhtään oma väri, mutta lahjan saaja tästä pitää. Puikoille on siirtynyt enemmän omaakin silmää miellyttävää punaista, josta tulee viimeinen neulottu joululahja, ainakin näillä näkymin.

Pikkujouluihin on alle viikko aikaa, ja mekko on edistynyt siinä määrin, että violetteihin kenkiin sopiva printtikangas on löydetty ja leikattu. Tänään jos saisi ompelupuoltakin edistettyä... En tiedä onko tuo kovin 70-lukua (ehkä ei), mutta tuota todennäköisesti tulee käytettyä sitten muutenkin. Juuri nyt on rullat päässä kokeilun vuoksi, että miten saisi vähän enemmän 70-luku henkiset hiukset aikaiseksi. Afroa en sentään yritä:D

Ja eilen tuli kokeiltua suklaakakun tekemistä mikrossa. Onnistuu muuten yllättävän hyvin (vaikka epäilin kyllä etukäteen), ja valmista tulee nopeasti.

Tänään aamulla töihin mennnessä katselin bussin ikkunasta Laajalahden yli, että onpas täysi kuu taas iso. Hauska ilmiö tuo iso kuu silloin kun se sattuu olemaan lähellä horisonttia. Fysiikkaa hieman lukeneena tiedän sen aiheutuvan valon siroamisesta ilmakehässä, mutta faktat eivät onneksi kokonaan poista illuusiota siitä, että kuu on lähellä. Tänään oli muuten kaunis aamu. Juuri silloin maisemien katseluaikaan meri ja taivas olivat kauniin siniset, ja kuu tosiaan loisti keltaisena horisontissa. Laajalahden kohdalla näkee usein kauniita näkymiä, oli se sitten peilityyni tai myrskyävä meri, aurinkoista tai sateista. Oikeastaan harmittaa ajatella, että tulee metro, ja matka taittuu maan uumenissa, vaikka matka-aika epäilemättä on huomattavasti lyhyempi.

Eipä yhtään kyllä yllättänyt, että oli täysikuu, pari viime yötä onkin tullut nykyttua levottomasti. En mitenkään seuraa täysikuun tulemista, yleensä vain huomaan, että pari sitä edeltävää yötä ovat levottomia. Tiedä sitten mistä se johtuu.

Nyt jo pitää miettiä, että mitähän laittaisi päällensä, jos meinaa mekon itse tehdä, kuten nyt tapana on ollut. Oikeastaan olen jo tätä juttua jonkin aikaa pohtinut, ensimmäisen kerran silloin, kun julkaistiin päivä. Ihan ensin ajattelin, että turvaudun johonkin mitä kaapista löytyy, ja sillä siisti. Sen jälkeen suunnitelmat on vähän muuttuneet...

Ensin tulivat nämä:

Eli alesta tarttuivat mukaan supersöpöt violetit korkkarit, jotka ihan huusivat päästä mukaan, ja mulla on aina ollut melko huono vastustuskyky kenkiä kohtaan... Alle 20 e hinta ei kirpaissut, erityisesti kun merkki on jo aiemmin todettu hyvin jalkaan sopivaksi. Ja heti tuli päätettyä, että nämä laitetaan jalkaan, vaikka mikä olisi. Mutta mitäs näiden kaveriksi? Ensimmäinen vaihtoehto oli edelleen pysyä kaapin valikoimissa, ja ottaa käyttöön kaikkeen sopiva pikkumusta.

Sitten kun ihan muussa tarkkoituksessa pengoin kangaskoria, käteen osui harmaa satiini, jossa tummemman harmaita ruusukuvioita. Kangas sopisi hyvin näiden kenkien kaveriksi, mutta metrin palasta ei koko mekkoa tule. Löysin kuitenkin tosi hyvän 40-luku henkisen mekon kaavan johon tuo harmaa kävisi mustan kaverina aivan hyvin. Sen mekon aionkin vielä tehdä, mutta en kuitenkaan työpaikan pikkujouluihin.

Meillä on nimittäin joka vuosi joku teema, joka tänä vuonna onkin 1976. 40-lukulainen mekko ei siis ole ihan ajanmukainen. Seuraava suunnitelma kehiin siis. Nyt ei enää kaapista löytynyt mitään, mikä olisi selkeästi 70-lukua, vaikka jos paniikki käy, niin onneksi aina on se pikkumusta...

Googlailin vähän sen ajan discomuotia, koska hippeily tms. ei paljoa iske, ja kyseessähän on bileet... Jokainen voi kokeilla Googlen kuvahaulla sen ajan discomuotia, aika paljon löytyi sellaista, mitä ei voi vetää päälleen, mutta trumpettihihainen lyhyt mekko voisi toimiakin. Nyt kun vielä löytyisi jonkun hauskan kenkiin sopivan printtikankaan, kaikki olisi hienosti. Tänään jo selasin käsityölehdet läpi kaavaa etsien. Lehdissä on vähän nykyaikaisempia malleja, mutta onneksi hihojen mallia ja helman pituutta on helppo soveltaa, ja muuten riittää perusmekko, joita on lehdet pullollaan. Tiistaina voisi käydä katsastamassa kangaskaupan...

Puikoilla on tällä hetkellä melko pääsiäisen oloista (Nalle kukkaketo päivänkakkaraa) lankaa joululahjaksi. Pari paivää sitten valmistui toinenkin Noki-langasta tehty kauluri. Toinen näistä menee pakettiin, ja toista on jo tullut käytettyäkin. Lämmin ja mukava ainakin vielä näillä säillä. Kylmemmällä pitänee käyttää jotain tiiviimmin kaulan ympärille asettuvaa huivia.

Monet ovat varmaan eri mieltä tästä, mutta minulle asia on näin.

Talvella on usein niin kylmä, että astmaatikon keuhkot eivät tykkää vähääkään rasittavammasta menosta. Näin on ainakin ollut muutamat viime vuodet. Tosin nyt olen muutenkin voinut paremmin, joten jospa sitä nyt kestäisi pakkasta edes -10 asteeseen asti. Tosin jos talvi on sellainen kuin pari edellistä, tuota kylmempää on aika useasti. Onneksi ainakin vielä näyttää talvi odotuttavan itseään.

Lämmin sää taas vie minulta energiat ihan tosissaan, niinpä pari viime kesää onkin ollut melko tuskaisia. Lenkille ei voi kuvitellakaan lähtevänsä muulloin kuin aikaisin aamusta, ja silloinkin tuntuu liian kuumalta. Tämä vaikuttaa myös keväällä, kun koko ajajn mennään lämpimämpään, ei ehdi sopeutua.

Syksy taas tuntuu ihanalta, kun kuumuus ei ahdista, aurinko ei paistaessaankaan tunnu paahtavalta, ja ilma tuntuu raikkaalta jopa näin kaupungissa. Lämpötilojen vaihtelu saattaa aiheuttaa pukeutumisongelmia, mutta minä olen yleisesti osannut pukeutua oikin. Erityisesti keväällä näkyy ihmisiä juoksemassa ihan liian paksuissa vaatteissa. Syksyllä vähän vähäisemmässä määrin esiintyy tätä.

Tänään oli ihan täydellinen aamu juoksemiseen täällä Helsingissä. Lämpöä noin 10 astetta, sininen taivas ja aurinko paistoi vielä silloin. Aurinkolaseja en tietenkään tullut ottaneeksi mukaan, kun ikkunasta katsoen ei näyttänyt niin kirkkaalta. Tuulta ei ollut ollenkaan, ja Töölönlahti oli aivan peilityyni. Lahden ympärillä alkaa ruska taittua kohti loppuaan, mutta vielä on kaunista. Stressi poistuu ihan itsestään, kun vähän rasittaa itseään hienossa ympäristössä.

Serkkutytöille Purosta tehdyt pipot ja kaulaliinat. Pipon mallia tuli jo kokeiltua jämälangoilla, ja kun tuli kiva, niin lisää samaa kehiin vaan. Nyt pitäisi vaan päättää, että kumpi satsi tulee kummalle. Pitäisiköhän vaan paketoida ja sitten nimikoida juuri ennen joulua kun ei ole enää aavistustakaan, kumman väriset paketeissa on:D Nämä syntyivät mukavan nopeasti. Vielä pitäisi puikkoja heiluttaa muutaman joulupaketin edestä.

Nyt on jo puikoille otettu musta-harmaata nokea. Toisesta kerästä tulee kauluri, mutta en oikein osaa päättää, mitä toisesta tulee, kun tuo lanka on niin hassua, välillä paksua, välillä ohutta. Ehkä pitäisi vain tehdä kauluri kahteen kertaan, ja laittaa toinen jonkun joulupakettiin....

Nyt keittiö kutsuu. Huomenna on ranskalais-aiheista ruokaa (ainakin jollain aasin sillalla liittyy Ranskaan) serkun kanssa. Valmistelut nyt niin sitten on huomenna enemmän aikaa juoruta.

Kun olin pieni, vanhempani lukivat minulle paljon, ihan jo vauvasta lähtien. Ensin kuvakirjoja ja satukirjoja, ja keskittymiskyvyn kasvaessa ihan pitkiäkin kirjoja. Niinpä minulla ei ollut mitään kynnystä aloittaa lukemaan kirjoja, ja parhaimmillani kesälomilla luin useita kirjoja viikossa. Nykyään on tahti hiljentynyt, kun on kaikkea muutakin elämässä, mutta aina minulla on jokin kirja kesken. Joskus useampikin...

Pidän kirjoista laidasta laitaan, aina runomuotoisista kansalliseepoksista viihderomaanien kautta sarjakuvaan. Fantasia näyttää olevan yliedustettua. Olen aika valikoiva, eli jos pidän jostain kirjasta, en heti säntää kirjastoon lainaamaan kasaa saman genren kirjoja. Ennemminkin minulla on luottokirjailijoita, joilta olen lukenut (lähes) kaiken.

Yhden luottokirjailijani kirja on kuvassakin, nimittäin Jostein Gaarderin Castle in the Pyrenees. Lähes kaikki kirjat olen häneltä lukenut, ja erityisesti myöhemmistä kirjoista (Maya ja siitä eteenpäin) pidän paljon. Tämä nimenomainen kirja oli taas sellainen, että sitä oli vaikea laskea käsistä. Kirjan nimi tulee muuten tästä maalauksesta.

Luen paljon englanniksi, koska kirjoja on enemmän, ja jos ne ostaa kuten haluan tehdä kirjoille, josta pidän, koska luen niitä aina uudelleen, ne ovat yleensä halvempia. Englanti on minulla sen verran vahva (kehittynyt lähinnä juuri lukemalla), että on oikeastaan sama luenko Suomeksi vai englanniksi. Lisäksi, jos kirja on alunperin kirjoitettu englanniksia, välissä ei ole käännöstä, ja kirjailijan tyyli tulee parhaiten esille. Suomen kielessä on kuitenkin vähemmän sanoja, ja usein englanniksi on monta sanaa, joilla on vivahde-ero, ja jotka kääntyvät samoin suomeksi. Näin käännöstä lukiessa jotain jää saamatta. Esimerkiksi Moby Dickin kieli on tyylillisesti niin rikasta ja vaihtelevaa, että se varmaan menettää paljonkin käännettäessä. Tietysti samasta syystä luen suomalaiset kirjat suomeksi ja ruotsalaiset (tai suomenruotsalaiset) kirjat ruotsiksi (ruotsiksi en ole lukenut vielä niin paljon, että erottaisin tyyli, taio vivahde-erot kielessä, mutta ehkä siihenkin päästään). Tavoitteena on myös pystyä lukemaan ranskaksi. Lukiosta kirjoitin lyhyen ranskan, mutta sen jälkeen on paljon valitettavasti unohtunut.

Tuo Sonyn reader löytyi viime jouluna paketista, ja se on ollut ahkerassa käytössä. E-ink teknologia tosiaan toimii kuin oikea kirja, eivätkä silmät rasitu. Erityisesti englanniksi kirjoja löytyy netistä ilmaiseksi vaikka millä mitalla, ja kun tuohon voi ladata kirjoja useissa eri formaateissa, ongelmia ei ole. Meillä on myös tenttiaineisto usein pdf-muodossa, ja tulostamisen sijaan olen ladannut ne tuonne. Viime aikoina tällä on tullut luettua Mikhail Bulkakovskin The Master and Margarita (suomalalisille tutummin Saatana saapuu Moskovaan) ja nyt olen loppupäässä Odysseiaa.

T. H. Whiten The Once and Future King on myös kesken, olen lähestymässä ensimmäisen osan (The Sword in the Stone) loppua. Vähän ihmettelen, etten ole tätä aiemmin lukenut, kun Arthur-tarinat ovat kiinnostaneet teini-ikäisestä asti. No, tuleepahan tämä asia korjattua nyt.

Sinisestä Isoveljestä säärystimet, kauluri (joka täytyy vielä höyryttää, että loppuu tuo rullautuminen) ja koska lankaa meni oletettua vähemmän, myös rannikkaat hanskojen päälle tosi kylmällä kelillä vedettäväksi. Ja tarkoitus on käyttää näiden kenkien kanssa:

Juoksutossut, jotka ovat saaneet lempikenkien statuksen ihan siitä ilosta, että niitä pystyy vaihteeksi taas ulkoiluttamaan polviongelmista huolimatta. Epäilen, että jos johonkin olen koukussa, se on juokseminen, koska jostain syystä siitä tulee minulle paljon kovempi endorfiiniryöppy kun muusta liikkumisesta. Jopa silloin, kun on vielä näin huonossa juoksukunnossa. Jos ei ole kahteen vuoteen juossut muuta kuin tarvittaessa metron laiturilla, ensimmäisillä lenkeillä etenemistä ei oikein voi kutsua juoksuksi... Toisaalta kun lähtötaso on näin matala, kehityskin on alussa huimaa, ja se kannustaa jatkamaan.

Tuli tehtyä myös pikapipo Novitan violetista Purosta:

Ostin langan villatakkia varten, ja sitä jäi reilu kerä yli, joten tekaisin pipon syksyn Novita-lehden ohjeen mukaan. Hauska idea nuo makkararaidat, tulevat kun neuloo vuorotellen sileää pienemmillä ja joustinta isommilla puikoilla.

Puroa tuli ostettua myös lisää, mutta ei sentään itselle, vaan serkkutyttöjen joulupaketteihin meneväksi:

Pidän kaikista vuodenajoista (paitsi ehkä marraskuusta, jonka pitäisi olla viides vuodenaika, pimeää ja märkää. Viime vuonna oli vain neljä vuodenaikaa, kun talvi tuli aikaisin:). Keväässä ja syksyssä on kuitenkin se, että niihin ei ehdi kyllästyä, koska koko ajan kaikki muuttuu.

Tänään oli kaunis syyspäivä Helsingissä, valo oli pilvien takia pehmeää, ja välillä aurinko pilkahti esiin. alla vähän kuvasatoa keskipäivän kävelyltä.

Tyyni harmaansininen lahti, ja kaislat on parhaimmillaan.

Monenvärisiä lehtiä mahtuu samaan kuvaan. Ei tarvitse mennä Lappiin, että näkee ruskan eri värejä.

Tummaa ja kirkasta yhtä aikaa.

Ruusunmarjat ja nokkoset.

Juoksin unessa karkuun asemiehiä juuri ennen heräämistä. Äkkiseltään ajateltuna tämä kai olisi painajainen, mutta nyt ei ollut yhdestä yksinkertaisesta syystä: minua ei pelottanut ollenkaan. Herätessä reaktio oli vain toteamus, että tällaista tällä kertaa. Lapsena näin jonkun verran painajaisia, mutta en silloinkaan muista, että ne olisivat olleet erityisen pahoja tai että niitä olisi ollut usein. Nykyään en näe painajaisia juuri ollenkaan. Aihepiiri on kyllä välillä painajaiseksi kelpaava, mutta silloin käy aina sama juttu, ei pelota.

Usein käy niin, että kun uni alkaa olla liian jännittävä, herään ihan itsekseni. Jotenkin tuntuu, että taidan tiedostaa näkeväni unta jollain tasolla, joten irrottautuminen onnistuu. Joskus näen myös samoja unia kuin aiemmin, tai melkein samoja. Perustapahtumat ja paikat ovat samoja, mutta yksityiskohdat muuttuvat. Sitten jokin osa minua pohtii samalla kun "elän" unta, että ei se näin viimeksi mennyt.

Ja välillä unet ovat niin kummallisia, että herään enkä voi kuin ihmetellä, että mistä ne oikein tulevat. Ainakaan en tarvitse mitään hallusinaatioita aiheuttavia aineita, unet on ihan tarpeeksi levottomia ilmankin.

Lähimmäksi painajaista mitä olen viime vuosina päässyt oli eräs hääuni (en siis ole naimisissa tai ole ikinä ollut menossakaan, ainakaan vielä). Unessa häät oli seuraavana päivänä, ja vielä piti koristella paikat, laittaa ruokaa ja ommella mekko. Kaiken aikaa mun piti vielä työnnellä vaunuissa jotain lasta paikasta toiseen (lastakaan ei ole, eikä tuo unen lapsikaan ollut oma vaan hoidossa). Kaikkein parasta oli vielä se, ettei minulla ole aavistustakaan, kenen kanssa olin unessa menossa naimisiin:D Silloin heräsi sydän hakaten kaiken sen stressin jäljiltä, ja mietin, että onneksi se oli vain unta...

Aiemmin kasana nähty villatakki on valmis. Vihdoinkin.

Tuntui tosiaan siltä, että tuon tekmiseen meni ikuisuus. Jotenkin tuo pitsineule oli sellainen, että sen ulkoa oppimiseen meni tavallista kauemmin aikaa. Normaalisti vähintään kolmannella mallikerralla on hallussa, mutta tämä ei. Pitkään piti aina kerroksen alussa vilkuilla, että mitenkäs se menikään. Toisaalta oli kyllä kaiken vaivan arvoinen, kun takista tuli just hyvä. Lanka on jo aiemmin todettu kevyeksi ja kuitenkin lämpimäksi, eikä edes kutita. Ohje oli Novitan lehdessä pari vuotta sitten, ja lanka Luxus Alpaca.

Pitää päästä pian käyttämään, tämä olisi juuri passeli yhden kirkkaanpunaisen mekon kanssa.

Seuraava käsityö aloitettiin sillä välin kun villatakin kappaleet olivat pingotettuina. Sinisestä isoveljestä tulee asusteita liikunnalliseen käyttöön.